Koulujen mielenosoittajanuorten nuhtelu on todellista mustaa huumoria
Tänään koululaiset ympäri maan ovat olleet osoittamassa mieltä sille laiskuudelle, jolla olemme suhtautuneet ilmastonmuutokseen. Siinä missä me olemme huolissamme yksitysautoilun oikeuksistamme, heillä on jo varmuudella edessään merten nousu ja globaali katastrofi. Heidän kannanottonsa on vakava.
Nyt koulut ovat reagoineet siihen, että oppilaat ovat poissa koulusta mielenosoituksen vuoksi. Kun kyseessä on koko planeettamme kohtalo: se, onko maapallo elinkelpoinen muutaman vuosikymmenen kuluttua, koulujen kanta poissaoloihin tuntuu mustalta huumorilta.
Kansalaistottelemattomuus on rauhanomaista ja rakentavaa toimintaa silloin, kun demokraattisen päätöksenteon koneistot eivät toimi tai ne ovat liian hitaita. Nyt on se aika. Siinä vaiheessa kun merenpinta nousee – ja se tulee nousemaan, se tiedetään – kukaan ei enää muista koulujen närkästystä luvattomista poissaoloista. Niillä ei ole merkitystä, mutta koululaisten liikkeellä kylllä.
Kansalaistottelemattomuudella ja mielenosoituksilla on myös tulevaisuusajattelun kannata tärkeä rooli. Se luo tulevaisuususkoa. Meiltä on unohtunut ymmärrys siitä, että kansainvälisellä yhteistyöllä muutos on mahdollinen.
12-vuotiaana olin Pieksämäellä muiden koululaisten tavoin mukana keräämässä rahaa Vietnamin sodan ja Biafran nälänhädän uhreille. Olimme osa maailmanlaajuista rauhaliikettä ja maailma muuttui.
1980-luvun alussa Jyväskylässä vein lapseni tuhansien muiden tavoin rauhanmarssille osana kansainvälistä liikettä. Rauhanliike vaikutti silloin maailmanpolitiikaan. Nämä ovat luoneet minulle uskoa tulevaisuuteen.
Nyt jälleen nuorten ääni rakentaa tulevaisuutta. Tukahduttamisen ja sanktioiden sijaan sitä tulee kuulla tarkkaan ja alkaa vihdoin todellisiin toimiin.
Siis kuka on suhtautunut ilmastonmuutokseen välinpitämättömästi ?
Suomi lienee maailman kärkimaita päästöjen vähentämisen suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Kun mikään ei riitä…
Ilmoita asiaton viesti
Meidänkin koulussa kerättiin 1970-luvulla rahaa kommunistien sissiliikkeille. Se on historian häpeätahra, jota kannattaisi itse asiassa hieman penkoa.
Ilmoita asiaton viesti
Vuonna 1970 opiskelijat ryhtyivät yliopistoissa luentolakkoon saadakseen yliopistojen hallinnon haltuun. Puhuttiin ”mies ja ääni-periaatteesta”. Lakko oli alun perin silloisten kommunistien organisoima, mutta silloisen suomettumisen aikaan siihen liittyivät mukaan myös kaikki oikeistopuolueet. Minä olin kurssiltani ainoa, joka lähti luennolle ja annoin piupaut moiselle typeryydelle enkä ole katunut.
Ilmoita asiaton viesti
”1980-luvun alussa Jyväskylässä vein lapseni tuhansien muiden tavoin rauhanmarssille osana kansainvälistä liikettä.”
Olitko todella (ja oletko edelleen) niin sokea, ettet nähnyt, että ”rauhanliike” oli osa Neuvostoliiton propagandaa ja että te, jotka marssitti Pershing-ohjuksia vastaan, näitte ilmeisesti ryssän SS-ohjukset sellaisina ”rauhanohjuksina”, joita kannatti puolustaa? Pershing-ohjukset olivat vastaus niille SS:ille, joita oli jo sijoitettu Eurooppaan.
Minä säälin lapsiasi, joiden et antanut ajatella itse.
Koulunkäynti ei ole työtä, se on etuoikeus.
Ilmoita asiaton viesti